Amandan opettaminen oli Joannalla etusijalla. Gullik hoiti onnellisena Johannesta, joten Amanda ei saanut kärsiä huomionpuutteesta muulloin kuin silloin, kun Gullik oli töissä.

Amanda on kovin viisas tyttö. Hän oppi hetkessä kävelemään ja puhumaan, eikä sovi unohtaa pottaa. Amandasta olisi tullut loistava perijä taloon, siitä ei sovi väittää vastaan!

Aika rientää, ja pian oli taas kulunut sen verran aikaa, että Johanneksen vuoro oli täyttää vuosia! Ihan suloiseltahan Johannes vielä tässä vaiheessa näyttää :) Hän on vaaka pisteillä 6,10,2,6,7.

Johanneksen kasvu merkitsi luonnollisesti sitä, että Amandakin kasvoi. Joanna oli äärettömän onnellinen tyttärensä puolesta, sillä kerrankin tämä sai näyttää, että naisetkin voivat olla suuria ;)

Eipä näytä Amandalla olevan sielua kasvaa kauniiksi, kun Gullikin geenit ottavat vallan :( Toivon jo, että Joanna olisi jaksanut etsiä vielä vähän.

Gullikia imarreltiin, kun Johannes sanoi tämän nimen ensimmäisenä sananaan. En tajua mitä tuo pikku ruikula näkee Gullikin kaltaisessa aasinnaamassa..

Johannekselta sujui myös kävely äitinsä ympäri :) Johannes oli kieltämättä nopea oppimaan, mutta häntä ei voinut verrata Amandaan, ei lähellekään Amandaa.

Amanda sen sijaan lähti kyläkouluun iloisin mielin, tämä oli hänen ensimmäinen päivänsä opinahjossa! Amanda aikoi näyttää vanhemmilleen, että hän oli aivan yhtä hyvä kuin Johannes. Joanna tietenkin jo tiesi tämän, mutta isälle näyttäminen oli sitten ihan eri juttu!

Johanneskin sai kasvaa karvapallosta vähemmän suloiseksi lapsukaiseksi. Amanda ei ollut katsomassa, sillä tämä oli yhä koulussa.

Johanneksesta kasvoikin sitten tämän näköinen. Hän aikoo kovasti seurata sisarensa jalanjälkiä kaikessa, vaikka Gullik ei sitä tahdokaan.

Nyt, kun molemmat lapset olivat kasvaneet kouluikään vanhemmat saattoivat pelehtiä mielin määrin. Pelehdinnällä oli itse asiassa ihan tarkoituskin, Joanna halusi perheenlisäystä kovasti, sillä lapset olivat alkaneet itsenäistyä ja huolehtimaan omista asioistaan.

Ensimmäisellä ja toisella kerralla ei tärpännyt, joten pari laulattaa lakanoita kolmannen kerran. Jos tämä kerta ei tuottaisi tulosta, ei tulisi uutta vauvaa taloon.

Rahaa oli taas kertynyt ja tilojen käydessä ahtaaksi Joanna ja Gullik päättivät lasten kanssa hieman laajentaa hökkeliään. Nyt se näyttää jo hieman talolta!

Siivottomasti tukkaansa pitävä Amanda lähtee kouluun veljensä kanssa. He eivät tiedä vielä mitään vanhempiensa iloisista puuhista makuuhuoneessa.

Lasten ollessa koulussa Gullik päästää tunteensa valloilleen. (Joanna ja Gullik eivät ole suudelleet kertaakaan lasten syntymän jälkeen)

Amandaa väsytti niin, että Gullikin piti kantaa hänet sänkyyn. Läksyt jäivät tekemättä, mutta ehtiihän ne aamullakin :)

Joanna se jaksaa hoitaa kasvimaata öin ja päivin, vaikka se olisi kuinka retuperällä! Otetaan vielä huomioon, että Joanna on raskaana.

Amanda sai erinomaisen arvosanan latinankokeesta. Tämä ei kuitenkaan halua näyttää todistustaan isälleen vaan huutaa kovalla äänellä "Äiti, äiti! Sain erinomaisen latinankokeesta!"

Joanna oli ruokaostoksilla, joten Amanda joutui kuitenkin tyytymään isäänsä. "Isä: Minä sain erinomaisen latinankokeesta." Gullikia ei paljon kiinnostanut. "Milloin se kirottu äitisi palaa? Minulla on kiljuva nälkä ja Johanneskin pitäisi ruokkia!" Eikä Amandasta sanottu sanaakaan.

Joanna kertoi Gullikille raskaudestaan, ja kerrankin tämä tuntui olevan yhtä mieltä. "Meidän pitäisi kertoa lapsille, että me saamme pikkuvauvan." Gullik pisti heti väliin "Joo, tietenkin! Minä kerron Johannekselle!!" Johon Joanna taas "Et, sinä kerrot Amandalle, välinne ovat kuin sudella ja metsästäjällä!"

Gullik tuntuu kovasti ylistävän Johanneksen  s u r k e i t a  arvosanoja. " Hienoa, poikani! Sinusta tulee varmasti yhtä mahtava kuin isäsi! Ainakin, jos seuraat minun neuvojani etkä sen surkean Amandan tai Joannan!" Johannes katsoi isäänsä kummastuneena, Joannahan oli loistoäiti ja Amandaa ihanampaa siskoa ei voinut kuvitellakaan. Johannes oli nimittäin kuullut luokkakavereiltaan, että heidän siskonsa ja veljensä olivat täys hirviöitä.

Amanda on kiintynyt kovin perheen kasvimaahan. Sitäkin sietää mieluummin kuin Gullikin haukkuja! "Miksi Johannes saa niin hyvää kohtelua isältä, minä olen kuin joku orja, jota hän saa komentaa mielin määrin.

Entten tentten teelikamentten... Synnytys käynnistyi vessassa, kuten Amandankin tapauksessa! Nyt Joanna toivoi kerrankin itsensä näköistä vauvaa. Ja Gullik siinä vieressä märisee lohduttomasti, ja Johanneskin tuli katsomaan pikkusisaruksensa syntymää.

Ja näin, vähän pitempi kuin edelliset. Ja tylsempi myös.. koitan saada tähän jonkun kivan käänteen, mutta kuten jo edellisessä osassa sanoin, en voi muutella tätä juurikaan, sillä elätän nyt´vastasyntynyttä kolmatta sukupolvea.

Joanna opettelee lukemaan, vaikeaa on. Varsinkin kun välillä pitää raahata vessassa.

Ihana ilmekin taitaa kertoa, että Joannalla on hieman huono olo. Kohta täytyy varmaan taas juosta tuossa takana olevaan vessaan. Gullik varmaan ratkeaa riemusta Joannan tavoin (ihan totta, Joanna on tosi onnellinen!), kun saa kuulla, että Joanna odottaa taloon suloista pellavapäistä perijää.

"Kuuleppa Gullik." Joanna aloitti. "Sinä olet kyllä varmaan jo tietoinen, mutta kerronpa tässä ajan kuluksi..." Gullikia väsytti. Ihan niin kuin tämä olisi tarvinut Joannan vuoden pituisia selityksiä.. "...olen raskaana."

Gullik katsoi Joannaa kuin olisi nähnyt aaveen. "Ra-raskaana!?" Gullik huusi niin että talo raikui. Vaan eihän se ollut edes iso talo. "Minä en halua mitään kirottua penikkaa! En halua liata ihastuttavia pitkiä sormiani jonkun penikan sonnassa!" Joanna toljotti Gullikia tyrmistyneenä. "Minä kun luulin, että..." "IHAN SAMA MITÄ SINÄ LUULIT!" Joannan kasvoille vierähti kyynel. Eihän hän voinut raskaudelle mitään.

"Ei voi mitään" Joanna sanoi ja kaivoi esiin kauniin kihlasormuksen. "Mietin tätä, ja päädyin siihen tulokseen, että meidän pitäisi mennä kihloihin. Eihän ole sopivaa, että lapsi syntyy aviottomalle parille!" Gullik katsoi sormusta ja Joannaa täysin lumoutuneena. Ei hän voisi kieltäytyä tuollaiselle kaunottarelle, hehän olivat täydellinen pari! "No hyvä on! Tottakai menen kanssasi naimisiin vaikka sieltä tulisi minkälainen piru hyvänsä!"

Tämä hieno pari meni naimisiin rehottavan kasvimaan edessä vesisateen ropistessa heidän päälleen. Aika koruttomat häät. Onneksi sentään Gullik otti Joannan sukunimen ja he molemmat olivat nyt Koivuloita.

Gullik hermostuu kovin, kun hän katsoo Joannan paisuvaa mahaa. Pian vauva syntyisi ja sitten hänet olisi vangittu koko loppuelämäkseen johonkin valittavaan vekaraan. Tulisi edes heti poika niin ei tarvisi hankkia lisää!

Joanna vaihtoi asunsa rennompaan. Hän on viimeisillään raskaana, ties vaikka lapsi syntyisi heti paikalla!

Pian yhdeksän kuukauden kaamea odotus loppui ja Joanna alkoi synnyttää. Gullik odottaa kauhuissaan minkälainen hirviö sieltä tupsahtaisikaan. Inhottaa koko Gullik kun noin vaan valittaa >:( Sitä paitsi lapsi kuitenkin saa kaikki Gullikin geenit ja sitten tulee Gullik-suku.

Pelkoni kävi toteen ja sieltä tupsahti Gullikin näköinen vaippapöksy. Ilmekin on Gullikin. Onneksi sentään päästään yrittämään uudelleen, sillä Gullikin pelko toteutui ja tupsahti tyttö. Neitokainen sai nimekseen Amanda.

Sänkyyn päädyttiin uudelleen ja tällä kertaa on niin villiä menoa että koko sänky oli retkahtaa ylösalaisin. Moisen rytäkän jälkeen alan minäkin toivoa poikaa :'D

Ja Joanna yrittää kovasti huijata pelatessaan tikkaa.

Ohops, ja yrjö lentää. Vessaa saa olla koko ajan siivoamassa ja korjaamassa. Ja sitten pitää hoitaa vielä pikku Amandaakin!

Gullik se vaan jaksaa hoitaa puutarhaa vaikka alusvaatteisillaan!

Mutta se kuokka vaihtuukin välillä luutaan, kun Gullikin pitää hoitaa rakkausasioitaan!

Ja niin se aika vain kiitää, että olikin mennyt jo vuosi Amandan syntymisestä ja tämän oli aika kasvaa isoksi tytöksi. Gullikiltahan tuo näyttää, hän on vaaka kuten molemmat vanhempansa samoilla pisteillä kuin Joanna, 2,8,2,6,7 (jotka muistan edelleen ulkoa :D)

Ja ohops! Paleltunut Joanna putkautti maailmaan pienen pojan, joka sai nimekseen Johannes! Nyt Gullikin onneksi lapsia ei tarvitse enää yhtään enempää, sillä perijä oli tullut taloon :)

Lastenhoito se tosin on kovin hankalaa. Vanhempia väsytti kovasti, ja tarpeet olivat koko ajan punaisella..

Anteeksi lyhyestä osasta (taas) Ensi osasta koitan tehdä pitemmän, minulla on kuitenkin jo kolmas sukupolvi syntynyt joten en voi enää muokata näitä..

Tässä on Joanna. En jaksa kirjottaa miljoonatta kertaa niitä samoja tietoja, anteeks. Joanna on nautintotavoitteinen vaaka pisteillä 2,8,2,6,7 (muistan jo ulkoa :D)  Rahaa on sen verran mitä on eli 4800. Eipä mikään ihmeellinen ilmestys hänkään. Hän haluaa peliuran huipulle ja varmaan sen verran tiedätte, että nainen ei saanut mennä töihin keskiajalla (jota tämä siis yrittää esittää D:) Iärh, mua väsyttää tää.

Torille lähti tämä neiti. Siellä hän tapasi kammotuksen, Taavi Ritin (joka on polskutellut kuumassa lähteessä). Kamala ilmestys, joten romanssi katkesi siihen.

 Sade yllätti, ja Joanna päätti lähteä läheiseen majataloon kuivattelemaan. Mikä sääli, ettei miestä löytynyt.

Jättihaisunäätä odottelee majatalon aulassa sateen päättymistä. Joanna on helposti luovuttavaa sorttia, joten ei ole ihme, että hän ajattelee "Miksen minä löydä miestä koskaan?" Niimpä, on kulunut vasta muutama tunti. Joanna olisi muuten varannut huoneen, mutta arvatkaa kaksi kertaa oliko hänellä rahaa :P

"Hyi, kuka täällä haisee? Parasta häipyä ennen kuin ihmiset luulevat sen olevan minä!" Ja niin Joanna lähti pois. Toivottavasti pian saadaan taloon mies, sillä Joannalla ei ole kylpyammetta!

Joannalla ei ehkä ole kylpyammetta, mutta nälkää hänellä riittää senkin edestä! Kylläpäs se juustopasta nyt maistuu :)

Nyt kuvat suurenivat aivan jättimäisiksi :) Sanoinhan jo kerran, että Joanna luovuttaa herkästi, joten seuraavana aamuna pihalle pöllähti vanhahko nainen, ja pian siinä oltiinkin treffeillä! "Sulo Vuolle, tässä on Joanna Koivula." mummo kähersi. "Oletpas sinä ruma." Joanna sanoi suorasukaisesti, ja siinä meni treffiseuralainen.

Kolmien epäonnistuneiden treffien jälkeen Joanna löysi vihdoinkin sen oikean. Harmi vain, että Gullik näytti siltä, kuin olisi juoksennellut koko elämänsä seiniin, mikä toki saattoi olla mahdollistakin :D Joanna oli kuitenkin sen verran väsynyt, että hän tyytyi Gullikiin, olihan hän sentään ensimmäinen treffiseuralainen, jonka kanssa Joannalla synkkasi.

Yhtäkkiä sää kirkastui ja paikalle tupsahti taikasauvaa heilutteleva valkoiseen hattuun sonnustautunut neito. Neitisellä taisi olla jotain tekemistä Gullikin ja Joannan tunteisiin, sillä yhtäkkiä molemmat flirttailivat täysillä toisilleen!

Joanna kutsui Gullikin kotiinsa. Gullik sääli Joannaa, sillä tällä ei ollut kuin kylpyhuone ja pala keittiön seinää + kaikki tarpeelliset roinat. Gullik katseli Joannaa haltioituneena. "Sinulla on köyhä koti, minun rahani voisivat saada sen kukkimaan jälleen." Joanna hymyili Gullikille. "Minun kotini ei ole vielä kukassa, mutta tosiaan, sinä voisit asettua sinne kanssani, vasta sitten kotini kukkisi." "Hyvä on" Gullik kuiskasi.

Gullikin rahoilla rakennettiin Joannan mielestä hulppea talo. Siellä oli jopa makuuhuone erikseen!

Joannalla ja Gullikilla olikin tässä "hulppeassa" makuuhuoneessa hulppean hauskaa! Gullikin ++- merkki on aika raaka :'D

Joannan ilme kertookin jo kaiken, mutta hän haluaa välttämättä saada ajatuksensa esille. "Olipa ihana yö! Ei uskoisi noin rumalta mieheltä!" Niin, ja Joannan ajatukset menivät päin läskiä, kello on viittä vaille yhdeksän ja yö on siis vasta alkamassa!

Ensi osassa näemme Joannan ja Gullikin tylsää arkea sekä "ihanan yön" tuloksia!